Arto Mäkinen on työskennellyt erilaisissa rahapelialan tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan ja tuntee Suomen pelimarkkinat perusteellisesti. Hän seuraa tiiviisti alan kehitystä – uusia sääntelylinjauksia, trendejä ja tuotelanseerauksia – ja muuntaa asiantuntemuksensa selkeiksi ja käytännöllisiksi havainnoiksi...
Lue koko profiiliUlkomainen rahapelaaminen ja niin sanottu musta markkina nousevat säännöllisesti esiin, kun rahapelilainsäädäntöä kiristetään tai uudistetaan. Keskustelussa kuullaan usein varoituksia siitä, että pelaajat pakenevat ulkomaisille pelisivustoille, jos sääntely menee “liian pitkälle”. Mutta kuinka luotettavia nämä väitteet oikeasti ovat? Pohjoismainen tutkimus antaa tähän varsin suoran vastauksen: ei kovin luotettavia.
Tutkimuksen toteuttivat Virve Marionneau (Helsingin yliopisto), Søren Kristiansen (Aalborgin yliopisto), Tomi Roukka (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) sekä Håkan Wall (Karoliininen instituutti). Tutkijaryhmä kävi läpi, miten ulkomaisen rahapelimarkkinan kokoa on mitattu erityisesti Suomessa ja Ruotsissa ja lopputulos on varsin karu.
Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia
Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 32 aiempaa ulkomaista rahapelaamista käsittelevää tutkimusta. Jo perusasioissa oli isoja eroja kuten mitä ulkomainen rahapelaaminen tarkoittaa, mistä data kerätään ja millä menetelmillä tuloksia tulkitaan.
Kun määritelmät ja mittarit vaihtelevat näin paljon, ei ole ihme, että myös lopputulokset heittelevät. Yhdessä raportissa musta markkina näyttää kasvavan räjähdysmäisesti, toisessa se pysyy lähes ennallaan. Tutkijoiden mukaan tällaisesta aineistosta on mahdotonta vetää luotettavia ja vertailukelpoisia johtopäätöksiä.
Erityisen kriittisesti tutkijat suhtautuvat siihen, että suuri osa aiemmista tutkimuksista nojaa yhden yksityisen markkinatiedon tuottajan dataan. Yritys ei kuitenkaan avaa julkisesti menetelmiään, eikä ole aina päivittänyt vanhoja arvioita uusien lukujen pohjalta.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samaa dataa voidaan käyttää täysin vastakkaisten väitteiden tukemiseen. Samoilla luvuilla voidaan perustella melkein mitä tahansa: joko musta markkina räjähtää käsiin tai kasvu näyttää täysin hallitulta.
Tutkijoiden mukaan ulkomaisia rahapelimarkkinoita koskevat arviot toimivat usein poliittisina työkaluina, eivät neutraaleina tilannekuvina.
Rahapeliyhtiöiden intressit näkyvät tutkimuksissa
Tutkimus nostaa esiin myös rahapeliyhtiöiden vahvat intressit. Kun keskustellaan matalammista veroista, vapaammasta markkinoinnista tai kevyemmistä vastuullisuusvaatimuksista, mustan markkinan uhka nousee lähes poikkeuksetta esiin.
Joissain tutkimuksissa on esimerkiksi oletettu, että ulkomaisilla pelisivustoilla pelaavat kuluttavat jopa 10–20 kertaa enemmän rahaa kuin säännellyillä sivustoilla pelaavat. Tutkijoiden mukaan tällaisille väitteille ei löydy kunnollista empiiristä näyttöä eikä selkeitä perusteluja siitä, miten luvut on laskettu.
Samanlainen ilmiö on havaittu aiemmin myös Isossa-Britanniassa, jossa rahapeliyhtiöt ovat toistuvasti varoitelleet veronkorotusten ajavan pelaajia ulkomaisille alustoille.
Pelaajat toimivat usein tietämättään harmaalla alueella
Yksi suurimmista ongelmista liittyy kyselytutkimuksiin. Moni pelaaja ei yksinkertaisesti tiedä, onko käyttämä sivusto laillinen vai ei. Ruotsissa jopa 17 % vastaajista ei osannut sanoa, olivatko he pelanneet ulkomaisilla sivustoilla ja Tanskassa vastaava luku oli lähes 9 %.
Silti nämä epävarmat vastaajat jätetään usein kokonaan pois lopullisista tuloksista, mikä vääristää dataa entisestään.
Lisäksi osa pelaajista ilmoittaa, ettei pelaa ulkomaisilla sivustoilla, mutta kertoo myöhemmin harrastavansa esimerkiksi skin bettingiä tai muita harmaalla alueella liikkuvia pelimuotoja. Tutkijoiden mukaan onkin harhaanjohtavaa ajatella, että kotimainen ja ulkomainen rahapelaaminen olisivat täysin erillisiä maailmoja.
Miten mustaa markkinaa pitäisi mitata?
Tutkimus ei jää pelkkään kritiikkiin, vaan esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia. Ulkomaisen rahapelaamisen kokoa tulisi mitata useilla eri menetelmillä, ei vain kyselyillä tai liikevaihtoarvioilla.
Pelkkien markkinaosuuksien sijaan pitäisi tarkastella myös absoluuttisia rahasummia, parantaa datan läpinäkyvyyttä ja kehittää uusia tietolähteitä, kuten anonymisoitua pankkisiirtodataa.
Tutkijoiden viesti päättäjille on selvä: mustan markkinan liioittelu voi johtaa huonoihin päätöksiin, heikentää kansanterveyttä ja lisätä rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Jos tavoitteena on toimiva ja vastuullinen rahapelipolitiikka, faktat on saatava kuntoon ensin.
